tiistai 15. huhtikuuta 2014

Yksilöllinen oppiminen matematiikan opetuksessa - apuna TVT


Erityisopettajan näkökulma


Matematiikan opettaminen kuuluu suurena osana yläkoulun laaja-alaisen erityisopettajan työnkuvaan. Olen toiminut Töölön yhteiskoulussa matematiikan kursseilla samanaikaisopettajana useiden erilaisten ryhmien kanssa ja pohtinut aina kuinka kahden opettajan samanaikaisesta työpanoksesta saataisiin mahdollisimman paljon irti. Erityisopettajan näkökulmasta samanaikaisopetustunneilla saattaa olla liian paljon tyhjäkäyntiä. Aineenopettajan opettaessa koko ryhmälle yhteisesti jotakin asiaa, voi erityisopettajan tehtäväksi jäädä seurata ryhmän toimintaa sivusta aktiivisen ohjaamisen sijaan. 

Matematiikan oppiminen on usealle oppilaalle haasteellista ja opetusryhmät ovat usein hyvin heterogeenisiä, joten samanaikaisopetuksen lisäksi pienryhmäopetus toimii usein tukemisen ja eriyttämisen muotona. Matematiikan oppimisessa suuressa ryhmässä saattaa olla yksilöllisen tuen tarpeessa olevia lapsia yhtä monta kuin ryhmässä on oppilaita, joten pienryhmätuki voi vastata vain muutaman oppilaan tarpeisiin.

Oppilaiden työnteko keskiössä, opettajatiimi ohjaajina

Opettaja Maiju Väyrysen rakentama yksilöllisten oppimispolkujen kurssi tehosti samanaikaisopettamista. Aiemmin olimme tukeneet suurta matematiikan opetusryhmää vaihtelevan opetusmateriaalin, pienryhmäopetuksen, yksilöllisten koejärjestelyiden ja tukiopetuksen keinoin, mutta opetuksen muokkaamisesta huolimatta joidenkin oppilaiden itsenäinen työskentely ja testitilanteissa suoriutuminen ei ollut radikaalisti muuttunut. Maiju Väyrynen lähti rakentamaan matematiikan kurssin muotoa ja sisältöä enemmän oppilaan itseohjautuvuutta ja oppilaan itsereflektointia kehittävään suuntaan.

Tarkoitus oli nostaa keskiöön oppilaiden opiskelu sekä työnteko ja muuttaa opettajien rooli taustalla ohjaaviksi tukihenkilöiksi. Erityisopettajan näkökulmasta tiimiopettajuus toimii silloin, kun oppitunneilla todella aktiivisesti työskennellään pelkän opettajan kuuntelemisen sijasta. Erityisopettajan ja aineenopettajan mahdollisuus ohjata entistä useampaa oppilasta yksilöllisesti lisääntyi, kun oppituntien painopiste siirtyi opettamisesta ja läksyrumbasta itseohjautuvaan tuntityöskentelyyn. Koen itse, että ohjaustilanteissa läsnäolon merkitystä ei voi liikaa korostaa. Yksilölliset oppimispolut mahdollistivat oppilaan kohtaamisen myös suuressa opetusryhmässä.

Liian usein peruskoulun oppitunneilla työskentely voi olla näennäistä, toisen rakentamien muistiinpanojen kopiointia tai tehtävien tekemistä vailla oppilaan omaa arviointia työn lopputuloksen mielekkyydestä. Opiskeluun pakottaminen ja vain yhden työtavan suosiminen myös syö motivaatiota oppimiselta eikä kehitä opiskelijan omaa arviointikykyä. Opiskelutilanteissa työilmapiiri voi olla rauhaton ja tunnelmaltaan jännittynyt, mikäli oppilailla ei ole selkeää mielikuvaa siitä mitä heiltä vaaditaan. Oppimisessa ennakoitavuus auttaa suuntaamaan omaa toimintaa oikein, kehittää ajanhallintaa ja antaa tunteen hallittavissa olevasta asiakokonaisuudesta.

Kaikki yksilöinä samassa ryhmässä - mikä onnistui?

Yksilölliset oppimispolut, erilaiset opetusmateriaalit sekä pienissä oppilasryhmissä tapahtuva keskustellen oppiminen muuttivat opetusryhmän oppituntien tunneilmapiiriä. Tulevan opetussuunnitelman 2016  tavoitteina ovat muun muassa yhteisöllinen oppilaat huomioon ottava oppiminen, monipuoliset oppimisympäristöt sekä kiireettömyyden tavoite keskittymällä oppisisällöissä olennaiseen. Oppilaat, jotka olivat aiemmin ahdistuneita matematiikan opiskelussa, tuntuivat nyt suhtautuvan työn tekemiseen rentoutuneesti. Eriyttäminen oli mahdollista ajallisesti ja määrällisesti.

Tukea tarvitsevat oppilaat eivät eristäytyneen pienryhmään vaan opiskelivat muiden mukana. Aineenopettaja pystyi ohjaamaan todella lahjakkaitakin oppilaita ja eriyttämään opetusta sekä oppimateriaalia ylöspäin. Oppituntien rakenne oli äärimmäisen joustava vaikka kurssin muoto oli tarkkaan suunniteltu.  Kurssikokeen arvosanalla ei ollut niin suurta merkitystä kurssiarvosanan määräytymisessä vaan työnteosta todella palkittiin. Koepelkoiset oppilaat eivät olleet niin ahdistuneita kuin aiemmin, sillä he tiesivät tehneensä työtä ja uskoivat suoriutuvan kurssista.

Erityisopettajana koin tärkeänä onnistumisena oppituntien tunnelman muutoksen. Oppitunneille oli todella mukava tulla, opettajan ei tarvinnut käyttää aikaansa patisteluun tai moittimiseen, vaan aika käytettiin yhdessä tekemiseen. Vaikka yhden kurssin aikana ei kehittyisi harppauksin matematiikan osaajana, näkisin henkilökohtaisesti merkittävänä muutoksena oppilaan itseohjautuvuuden kehittymisen sekä oppimisympäristön tarjoaman mahdollisuuden tukea oppilaan näkemystä itsestään pystyvänä oppijana.

Tuire Honkimäki

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti