tiistai 15. huhtikuuta 2014

Yksilöllinen oppiminen matematiikan opetuksessa - apuna TVT


Erityisopettajan näkökulma


Matematiikan opettaminen kuuluu suurena osana yläkoulun laaja-alaisen erityisopettajan työnkuvaan. Olen toiminut Töölön yhteiskoulussa matematiikan kursseilla samanaikaisopettajana useiden erilaisten ryhmien kanssa ja pohtinut aina kuinka kahden opettajan samanaikaisesta työpanoksesta saataisiin mahdollisimman paljon irti. Erityisopettajan näkökulmasta samanaikaisopetustunneilla saattaa olla liian paljon tyhjäkäyntiä. Aineenopettajan opettaessa koko ryhmälle yhteisesti jotakin asiaa, voi erityisopettajan tehtäväksi jäädä seurata ryhmän toimintaa sivusta aktiivisen ohjaamisen sijaan. 

Matematiikan oppiminen on usealle oppilaalle haasteellista ja opetusryhmät ovat usein hyvin heterogeenisiä, joten samanaikaisopetuksen lisäksi pienryhmäopetus toimii usein tukemisen ja eriyttämisen muotona. Matematiikan oppimisessa suuressa ryhmässä saattaa olla yksilöllisen tuen tarpeessa olevia lapsia yhtä monta kuin ryhmässä on oppilaita, joten pienryhmätuki voi vastata vain muutaman oppilaan tarpeisiin.

Oppilaiden työnteko keskiössä, opettajatiimi ohjaajina

Opettaja Maiju Väyrysen rakentama yksilöllisten oppimispolkujen kurssi tehosti samanaikaisopettamista. Aiemmin olimme tukeneet suurta matematiikan opetusryhmää vaihtelevan opetusmateriaalin, pienryhmäopetuksen, yksilöllisten koejärjestelyiden ja tukiopetuksen keinoin, mutta opetuksen muokkaamisesta huolimatta joidenkin oppilaiden itsenäinen työskentely ja testitilanteissa suoriutuminen ei ollut radikaalisti muuttunut. Maiju Väyrynen lähti rakentamaan matematiikan kurssin muotoa ja sisältöä enemmän oppilaan itseohjautuvuutta ja oppilaan itsereflektointia kehittävään suuntaan.

Tarkoitus oli nostaa keskiöön oppilaiden opiskelu sekä työnteko ja muuttaa opettajien rooli taustalla ohjaaviksi tukihenkilöiksi. Erityisopettajan näkökulmasta tiimiopettajuus toimii silloin, kun oppitunneilla todella aktiivisesti työskennellään pelkän opettajan kuuntelemisen sijasta. Erityisopettajan ja aineenopettajan mahdollisuus ohjata entistä useampaa oppilasta yksilöllisesti lisääntyi, kun oppituntien painopiste siirtyi opettamisesta ja läksyrumbasta itseohjautuvaan tuntityöskentelyyn. Koen itse, että ohjaustilanteissa läsnäolon merkitystä ei voi liikaa korostaa. Yksilölliset oppimispolut mahdollistivat oppilaan kohtaamisen myös suuressa opetusryhmässä.

Liian usein peruskoulun oppitunneilla työskentely voi olla näennäistä, toisen rakentamien muistiinpanojen kopiointia tai tehtävien tekemistä vailla oppilaan omaa arviointia työn lopputuloksen mielekkyydestä. Opiskeluun pakottaminen ja vain yhden työtavan suosiminen myös syö motivaatiota oppimiselta eikä kehitä opiskelijan omaa arviointikykyä. Opiskelutilanteissa työilmapiiri voi olla rauhaton ja tunnelmaltaan jännittynyt, mikäli oppilailla ei ole selkeää mielikuvaa siitä mitä heiltä vaaditaan. Oppimisessa ennakoitavuus auttaa suuntaamaan omaa toimintaa oikein, kehittää ajanhallintaa ja antaa tunteen hallittavissa olevasta asiakokonaisuudesta.

Kaikki yksilöinä samassa ryhmässä - mikä onnistui?

Yksilölliset oppimispolut, erilaiset opetusmateriaalit sekä pienissä oppilasryhmissä tapahtuva keskustellen oppiminen muuttivat opetusryhmän oppituntien tunneilmapiiriä. Tulevan opetussuunnitelman 2016  tavoitteina ovat muun muassa yhteisöllinen oppilaat huomioon ottava oppiminen, monipuoliset oppimisympäristöt sekä kiireettömyyden tavoite keskittymällä oppisisällöissä olennaiseen. Oppilaat, jotka olivat aiemmin ahdistuneita matematiikan opiskelussa, tuntuivat nyt suhtautuvan työn tekemiseen rentoutuneesti. Eriyttäminen oli mahdollista ajallisesti ja määrällisesti.

Tukea tarvitsevat oppilaat eivät eristäytyneen pienryhmään vaan opiskelivat muiden mukana. Aineenopettaja pystyi ohjaamaan todella lahjakkaitakin oppilaita ja eriyttämään opetusta sekä oppimateriaalia ylöspäin. Oppituntien rakenne oli äärimmäisen joustava vaikka kurssin muoto oli tarkkaan suunniteltu.  Kurssikokeen arvosanalla ei ollut niin suurta merkitystä kurssiarvosanan määräytymisessä vaan työnteosta todella palkittiin. Koepelkoiset oppilaat eivät olleet niin ahdistuneita kuin aiemmin, sillä he tiesivät tehneensä työtä ja uskoivat suoriutuvan kurssista.

Erityisopettajana koin tärkeänä onnistumisena oppituntien tunnelman muutoksen. Oppitunneille oli todella mukava tulla, opettajan ei tarvinnut käyttää aikaansa patisteluun tai moittimiseen, vaan aika käytettiin yhdessä tekemiseen. Vaikka yhden kurssin aikana ei kehittyisi harppauksin matematiikan osaajana, näkisin henkilökohtaisesti merkittävänä muutoksena oppilaan itseohjautuvuuden kehittymisen sekä oppimisympäristön tarjoaman mahdollisuuden tukea oppilaan näkemystä itsestään pystyvänä oppijana.

Tuire Honkimäki

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Yksilöllinen oppiminen matematiikan opetuksessa - apuna TVT

Kokeilin omatahtista opiskelua 9. Luokan matematiikan kurssilla. Lähtökohtana opetuskokeilulle oli opetusryhmä, jossa oli hyvin erilaisia ja puheliaita oppilaita. Halusin saada oppilaat pohtimaan matematiikkaa enemmän yhdessä ja ääneen. Halusin myös eriyttää opetusta paremmin. Lisäksi pyrin parantamaan oppituntien työrauhaa.

Olen jo jonkin aikaa seurannut ”Matematiikan opetuksen tulevaisuus” –blogia, josta sain paljon vinkkejä ja ideoita toteutukseen. Tavoitteenani oli tehdä oppimisesta mielekkäämpää, oppilaslähtöisempää ja motivoivampaa sekä toisaalta tukea oppilaiden oma-aloitteisuutta ja oppimisen taitoja muuttamalla oppituntien rakenteen. Näistä lähtökohdista ja marraskuun LUMA-päivän työpajasta saamiemme ideoiden avulla lähdimme yhdessä kouluni erityisopettajan Tuire Honkimäen kanssa suunnittelemaan omatahtisesti suoritettavaa matematiikan kurssia.

Opetusjärjestelyt ja oppimisympäristö


Oppitunnit rakentuivat käytännössä siten, että oppilaat istuivat neljän hengen ryhmissä ja ratkoivat ennalta määrättyjä tehtäviä. Käytännössä koko kurssin sisällöt ja urakka oli etukäteen oppilaiden tiedossa. Oppilaat saivat kurssin sisällöstä ja opittavista asioista käsitekartan, josta pystyivät seuraamaan omaa edistymistään sekä arvioimaan omaa osaamistaan.

Käytin myös verkko-oppimisympäristöä (Fronter-huone) oppimisen tukena. Huoneesta löytyivät käytännössä kaikki tieto ja materiaali kurssin suorittamiseen (mm. aikataulu, tehtävät, opetusvideoita ja arviointiasiat). Oppilaat pystyivät etenemään kurssilla Fronteriin upotettujen videoiden ja tukikysymysten avulla.

Kurssin aikana oppilaat tekivät kirjan tehtävien lisäksi neljä oppimistehtävää, joihin oli koottu oleellisimmat asiat. Oppimistehtävissä oppilaat esimerkiksi kielensivät omaa matemaattista ajatteluaan sekä etsivät virheitä valmiista ratkaisuista. Oppimistehtävät tehtiin pääosin kotona ja niiden tarkoituksena oli seurata oppilaiden oppimista koko kurssin ajan sekä tähdentää oppilaille keskeisiä asioita. Lisäksi tehtävien avulla oppilaat saattoivat näyttää osaamistaan muullakin tavalla kuin ratkaisemalla perinteisiä kirjan laskutehtäviä. Olen aiemmissakin kursseissa käyttänyt kielennysharjoituksia ja oppilaat ovat pitäneet mahdollisuudesta näyttää omaa osaamistaan matematiikassa muutoinkin kuin perinteisisten laskuharjoitusten avulla. Samalla harjoitusten avulla tulee jäsenneltyä omaa ajattelua. Tässäkin kurssissa kielennysharjoitukset toimivat hyvin.

Miten meni ja mitä jäi päällimmäisenä mieleen?


Yleisesti ottaen oppimistulokset olivat linjassa aikaisempien kanssa. Kurssilla oli koko ajan hyvä tekemisen meininki, ja jokainen sai edetä omalla tasollaan, omaa vauhtiaan. Ilmassa oli myös jonkinlaista positiivista kilpailua. Tämän lisäksi työrauha tunneilla oli aiempaa parempi. Keskustelua ja puhetta riitti - mutta pääosin matematiikasta.

Opettajan kannalta opetustapa mahdollisti aiempaa paremmin kahdenkeskisen keskustelun ja opettamisen, mikä lisäsi oppilaantuntemusta huomattavasti. Kurssin lopussa keräsin oppilailta palautetta kurssin suorittamisesta. Suurin osa oppilaista piti työtapaa toimivana. Oppilaat pitivät itsenäisestä ja omatoimisesta työskentelystä sekä siitä, että kaverilta tuli kysyttyä aiempaa enemmän apua.
  
Olen tyytyväinen siitä, miten hyvin sain eriytettyä opetusta kurssin aikana. Osa oppilaista teki syventäviä kurssin yli meneviä tehtäviä enemmän kuin koskaan aiemmin ja toisaalta osa sai rauhassa keskittyä perustehtäviin ennen soveltavia tehtäviä.

Opetusryhmäni oli varsin suuri (26 oppilasta), mikä aiheutti joitakin ongelmia opetukseen. Kun paikalla oli vain yksi opettaja, kaikkia oppilaita oli hankala huomioida. Osalla oppitunneista paikalla oli kuitenkin myös erityisopettaja.

Tämän lisäksi osa oppilaista näki itseisarvona tehtävien suorittamisen sen sijaan, että oikeasti ajattelisi asian läpi ja ymmärtäisi sen. Jatkossa tulisi vielä enemmän korostaa omatahtisen matematiikan opiskelun ideaa oppilaille. Ideana kun on nimenomaan se, että jokaisella olisi aikaa ajatella ja pohtia asioita.

Myös tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämistä on vielä kehitettävä. Fronter ei toiminut älypuhelimella aivan toivotulla tavalla, ja läppäreiden käyttöönotto vei aikaa. Varmasti osittain näiden syistä jäi päällimmäiseksi tunne, että Fronter-huonetta ei käytetty niin paljon kuin olisin toivonut, vaan suurin oppilaista osa eteni kirjaa lukemalla. Jatkossa aion käyttää alustana jotain mobiiliversiona paremmin toimivaa, jotta oppilaat hyödyntäisivät videoiden tarjoamaa tukea enemmän.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen, että uskalsin lähteä kokeilemaan uutta tapaa järjestää matematiikan opetus. Kokeilusta oppineena tiedän nyt, miten toimin paremmin jatkossa. Tällaisen opetustavan käytössä on tärkeä suunnitella kurssi huolellisesti ennakkoon. Lisäksi oppilailla tulee olla selkeät ja yksinkertaiset kurssiohjeet, jolloin uusi tapa opiskella ja kurssin sisältö hahmottuvat selkeästi. On tärkeää, että opettaja seuraa oppimisen aikana tiiviisti oppilaiden oppimista. Tällä kurssilla seurasin oppimista oppimistehtävillä, mutta jatkossa aion käyttää jonkinlaisia verkkoon rakennettuja testejä. Uskon, että testit jäsentävät vielä paremmin oppilaille sen, mitä on tavoitteena osata, kun tehtävät muistuttavat rakenteeltaan koetehtäviä.

Suosittelen omatahtisen opetuksen kokeilemista myös muissa oppiaineissa. Hyviä opetusvideoita ja selkeitä oppimateriaaleja on paljon saatavilla. Uskon, että tällainen lähestymistapa opetukseen auttaa oppilasta kehittämään olennaisia tiedonrakentelu-, tiedonhaku- sekä oppimaan oppimisen ja itsearvioinnin taitoja.