maanantai 27. tammikuuta 2014

Työmuistista ja tietotekniikan opetuskäytöstä

Miksi professori on hajamielinen ja epäkäytännöllinen? Onko oppineisuus tehnyt professorista todellisuudesta vieraantuneen? Ei, professorilla vain on rajallinen työmuisti - kuten meillä kaikilla - ja hän käyttää siitä suurimman osan oman tutkimuskohteensa pohtimiseen. Tällöin monet työmuistia vaativat arkiset pikkuasiat unohtuvat tai epäonnistuvat. Sama ilmiö on tuttu pienten lasten vanhemmille tai muuten kalenterinsa liian täyteen buukanneille.

Työmuisti on käsite, jonka pitäisi kuulua jokaisen opettajan työkalupakkiin. Hyvällä työmuistilla on yhteys menestykseen monenlaisissa tehtävissä. Täytyy tietenkin muistaa, että mieli on monimutkainen kokonaisuus, ja sen toimintaa voi lähestyä monesta näkökulmasta. Lisäksi arkisessakin mielen toiminnassa on mukana paljon muutakin kuin työmuistia. Silti työmuisti on tehokas heuristiikka, kun pohditaan toimivaa opetuksen järjestämistä.

Oheinen video on kymmenen minuutin pikakertaus työmuistista, joka sai omat ajatukseni liikkeelle.

 

Suora linkki videoon täällä.

Itselleni videon ilmeiset opetukset ovat seuraavat (ilman erityistä järjestystä):
  • Työmuistiin mahtuu vain muutama asia, jotka katoavat, jos niitä ei käytä ja prosessoi heti. Järjestä opetus niin, että oppilaan työmuisti ei ylikuormitu ja pilko kokonaisuuksia. Järjestä uudelle asialle heti oppilaan kannalta mielekästä käyttöä, vaikka pohdintaa parin kanssa, kirjoittaen tms.
  • Opeta oppilaat pilkkomaan kokonaisuuksia ja vaikkapa kirjoittamaan pieni suunnitelma tai lista siitä, mitä heidän pitää tehdä saadakseen monivaiheisen tehtävän vietyä loppuun. Opeta ratkaisemaan pieni pala kerrallaan ja kokoamaan valmis ratkaisu pienistä paloista.
  • Ihminen oppii, mitä hän prosessoi. Mitä hän ei prosessoi, hän ei opi. Valitse työtavat siten, että ne tukevat oppilaan omaa prosessointia. Vältä työtapoja, jotka eivät ohjaa oppilasta prosessoimaan.
  • Tarjoa riittävästi harjoitusta.
  • Ja tärkeä muistutus itselleni: Älä yritä kertoa mitään kovin tärkeää silloin, kun oppilaat tekevät töitä.
Voiko tätä ajattelua laajentaa TVT:n opetuskäyttöön? Noora avasi jokin aika sitten keskustelua toimivasta ajattelutavasta TVT:n opetuskäytössä.

Olen Nooran kanssa samoilla linjoilla. Aluksi tieto- ja viestintätekniikan käyttäminen varmasti kuormittaa kognitiivisesti. Tämä tietysti ohjaa aluksi oppimisen painopistettä hetkeksi pois kurssin varsinaisesta asiasta. Kuitenkin kun laitteet ja ohjelmistot tulevat tutuiksi, ne ovat erittäin tehokkaita työkaluja.

Tätä kuvaa se, että esimerkiksi 8.-luokan fysiikan kurssillani valokuvan siirtäminen kännykkäkameralta Google Driven esitykseen saattoi viedä jakson ensimmäisellä tunnilla parikymmentä minuuttia, mutta parissa viikossa siitä tuli koko ryhmälle vaivatonta rutiinia. Itse kuvatut tutkimusjärjestelyt ja niistä kirjoitetut selostukset lisäävät oppilaiden omistajuutta opiskeluunsa ja tuovat kokeelliseen työhön uutta syvyyttä. Tietoteknisten taitojen kartuttua myös eteneminen on nopeutunut huomattavasti aikaisemmin käyttämääni, opettajajohtoisempaan malliin verrattuna.

TVT:n avulla kokonaisuuksia on mahdollista pilkkoa apukysymysten ja pienten tutkimustehtävien avulla sopivan pieniksi paloiksi, joita oppilas pääsee heti prosessoimaan ja hyödyntämään.

Omien kokemusteni mukaan TVT:n harkittu käyttöönotto tehostaa oppimista jo yhden jakson pituisella aikajänteellä. Kun oppilas saadaan tietoteknisin välinein prosessoimaan opittavaa asiaa tutkimalla ja tuottamalla, oppiminen vahvistuu. Tiivistetysti, kun tietotekniset apuvälineet tulevat tutuiksi, niitä voidaan käyttää viemään kognitiivista kuormaa pois opittavan kannalta epäolennaisesta. Luonnollisesti oppilaan saamaa teknistä valmiutta voidaan alun panostuksen jälkeen hyödyntää kaikessa koulutyössä - ja koulun ulkopuolella.